Kulta, meidän täytyy jutella.

Aika ennen tilannetta, jolloin täytyi eristäytyä kotiin, alkaa tuntumaan kaukaiselta. Meidän perheen elämässä ei paljoakaan muuttunut, ainoastaan se, että koululainen kotikouluilee. Nuoremmat lapset ehtivät olla hoidossa tammikuusta alkaen, joskin siihen asti lapsilla oli kotona hoitaja. Kävimme läpi tuntemukset pitkäksi venyvistä etätyöpäivistä ja arjen rutiinien muodostumisesta muutamia vuosia sitten. Silloin kyse oli omista lähtökohdistamme tehdyistä valinnoista. Nyt monet ovat muutoksen edessä yllättäen, sitä valitsematta.

Pysykää kotona. Ensimmäinen ja toinenkin viikko on voinut mennä helposti ”kaikkea aikansa”-ajatuksella. Nyt alamme lähestyä aikaa, jolloin uusi tilanne alkaa muuttua arjeksi ja rutiinit alkavat etsiä muotoaan. Perheessä joku on saattanut ottaa vastuun alussa lastenhoidosta, ruokailuista, siivouksista ja lasten koulutehtävistä. Nyt alkaa nyppimään, ehkä kumppaninkin jatkuva läsnäolo ärsyttää.

Miten tästä aiheesta voi keskustella? Keskusteluun kannattaa ryhtyä silloin, kun tilanne on rauhallinen (niin rauhallinen, kuin mahdollista). Tarkoitus ei ole aloittaa riitaa, se kannattaa tehdä selväksi keskustelua aloitettaessa. Kun aloitamme keskustelun, meillä on usein mielessä jo se toivottu lopputulos ja keskustelun kulku. Ei muuta kuin johdattelemaan ja jakelemaan vastuita. Vai niinköhän sittenkään?

Keskustelua kannattaa lähestyä niin, että on itse valmistautunut kuuntelemaan. Epäkohdat voi kyllä tuoda esille, kyse on siitä, miten asian ilmaisee. Minua ärsyttää, kun sinä et koskaan -aloitus ei anna paljoa tilaa toiselle muuta kuin puolustautua. Suuria ratkaisuja tai toimintamalleja ei näin saada aikaiseksi. Omista tunteistaan sen puoleen kannattaa kertoa. Minua harmittaa, kun en jaksa hoitaa tätä ja tätä. Tai olen huolestunut, miten selviämme tästä eteenpäin. Tärkeimpänä uudelleen, muista kuunnella ja kuulla, älä puolustele tai syyttele, miettikää ratkaisua.

Miettikää yhdessä, mitä itse voisitte tehdä tässä tilanteessa. Sopiiko teidän perheeseen työlistat, kirjatut päivärytmit, vuorovastuut tai muut vastaavat. Hyvä muistutus itselle on myös se, että ehkä kumppani osaa enemmän kuin muistatkaan, antakaa siis tilaa ja arvostakaa toisianne.

Nyt kun työt ovat monilla kotona, on hyvä keskustella myös työajoista. Erityisesti huomiota on hyvä kiinnittää siihen, että työ alkaa ja loppuu selkeästi. Tämä helpottaa arjen ryhdittämistä. Löytyykö teiltä työajan järjestelymahdollisuuksia päiviin, mistä koulutehtävistä lapset suoriutuvat itsenäisesti, onko lapsen kouluaika oltava päiväaikaan vai voisiko teidän perheeseenne sopia joidenkin asioiden opettelu myös illemmalla? Mikä on kohtuullista ja mikä on riittävän hyvä? Ajat vaativat myös armollisuutta itseä ja asuinkumppaneita kohtaan. Yhteen perheeseen mahtuu paljon erilaisuutta. Miten antaa tilaa kaikille ja miten jokainen voi kunnioittaa toistaan?

Kiristyneisiin keskusteluväleihin kannattaa harkita, auttaisiko tilannetta ulkopuolinen auttaja. Kyseessä ei aina tarvitse olla ammattihenkilö, mutta henkilön tulee olla ehdottomasti sellainen, joka on puolueeton ja sopii molemmille osapuolille. Asioita ei kannata jättää muhimaan liian pitkäksi aikaa. Harvempi osaa myöskään lukea ajatuksia.

Keskustele rauhallisessa tilanteessa
Ole tilanteessa avoimella mielellä
Älä puolustele
Älä syyttele
Kuuntele
Kerro tuntemuksistasi ja tunteistasi (älä syyttele äläkä puolustele)
Anna toiselle tilaa kertoa omasta näkökulmastaan
Miettikää miten asian voisi teillä ratkaista
Keskustelun pohjalta muodostakaa vaihtoehtoisia toimintamalleja, kaiken ei tarvitse olla lopullista yhden keskustelun jälkeen
Jos tilanne on kiristynyt, älä arkaile hakea apua